SYY ja ILO

Minua on varoitettu, että väitöskirjan jälkeen voi iskeä alakulo, koska et ole enää kiinnostava ja putoat yhtäkkiä tyhjän päälle. Päätin uhmata ennustuksia ja puoli vuotta elin aivan tasaista elämää, kunnes alkoi olla liian tasaista. Olisi kiva, kun olisi jokin SYY päivittäiselle pakolle, ihmettelylle, huolehtimiselle ja arjen rakentamiselle. Myös ILO alkoi olla vähissä ja ajattelin, että putoan pian tylsien ja tosikoiden joukkoon. Iloa pitäisi saada jokapäiväiseen elämään.

Hankin koiran pitkän pohdinnan, rotuvalintaprosessin ja kauhuskenaarioiden läpikäymisen kautta. Päädyin pieneen rotuun, kleinspitziin, joka tulisi olemaan noin neljä kiloinen täysikasvuisena. Hain sen kahdeksan viikon ikäisenä kotiini ja aloitin hoidon-, kasvatuksen ja opetuksen koiranpennun varhaiskasvatuksen Kennel-liiton ohjeistuksen mukaan. Olin hankkinut sille häkin, pedin ja kaikkea mahdollista koiratarviketta. Koti rakennettiin uudelleen pennunkestäväksi (johdot pois, rajoitettu alue, pissapaikka kenkäkaukalosta). 

Koiran varhaispentuus on hyvin samanlaista kuin ihmisen noin 1-vuotiaana. 1-2-vuotiaan lapsen fyysisestä kehityksestä mainitaan painon kehityksen seuraaminen, kiinteä ruoka, hampaiden tuleminen, kuivaksi oppiminen ja unen tarve. Sosiaalisesta kehityksestä mainitaan, että lapsi on tutkimusmatkailija, kielto ei riitä vaan on tarjottava muuta tilalle, ympäristön on oltava turvallinen ja tarvitaan kieltojen sijaan paljon hellyyttä ja kärsivällisyyttä. Lapsi saattaa perusluottamuksen saavutettuaan jossain vaiheessa kuitenkin tulla aikuisen lähelle tankkaamaan läheisyyttä ja hellyyttä. Aikuinen on omalla toiminnallaan lapselle peili ja siksi rauhallinen toiminta on valttia. (MLL). Voidaan laittaa lapsi-sanan kohdalle koira - ja siinä on pennun varhaiskasvatuksen tärkeimmät pelisäännöt. Tunteet ovat vaihdelleet SYYN ja ILON välillä.

SYY on ollut alussa vallalla enemmän perustuen juuri tuohon omaan kärsivällisyyteeni ja rauhalliseen toimintaan. Funnen suolen toiminta on ollut vaihtelevaa ja aamuisin löydän yleensä ruskean kakkaläjän ja siitä kulkevat tassun jäljet puhtaalle peitolle. Päiväsaikaan ei onnistu aina pissaamisen ajoitus ulos vaan se pissaa mihin milloinkin, ja kuljen talouspaperi kädessä pyyhkimässä kirkkaita pissalätäköitä. Päivällä se puree jalkoja ja käsiä ja ruokakupilla pitää melkoisen kiljuntakonsertin ennen kupin laskeutumista alas. En ole ehtinyt paljon tietokoneen ääressä istumaan, koska on ollut SYYTÄ tehdä koko ajan jotain koiraan liittyvää. ILO on tullut siitä, kun Funne on kakannut normaalin näköistä kiinteää kakkaa, kun se nukkuu pitkät päiväunet tai kun esittelen sitä vieraille ihmisille ja kaikki ovat aivan haltioituneita sen söpöydestä. Tai kun se tulee luokse pyydettäessä tai juoksee ulkona niin että tekee välillä innostuessaan voltteja. Tai kun se syö ahnaasti tai juo vettä oma-aloitteisesti. Tai kun yöllä katson, kuinka se nukkuu omassa pedissään täysin rentona ja luottavaisena. 

Yllättävää on, että Funne näyttää nauttivan nukkumisesta erityisesti jalkojeni juuressa kirjoituspöydän ääressä. Näin tulevat kirjoitustehtävät tuottavat kaksinkertaisen ILON, kun saan tehtyä työni ja koira nukkuu.