MIKSI etsiä lasten omaa huumoria?

Väitöskirjatutkija Tuula Stenius tutkii pienten lasten omaa huumoria Helsingin yliopistossa. 

"Hetkenä, jolloin ihminen on tosi iloinen, hän on samalla tosi hyvä." (Z. Topelius, 1845)

Yliopisto-lehdessä 17.12.2021 haastattelu, joka tiivistää  tutkimukseni:

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kulttuuri/pieruhuumori-puree-lapset-eivat-naura-vitseille-vaan-holmoille-aanille-eleille-ja-liioittelulle 

Pienten lasten huumorin rakentuminen päiväkodissa:

Näin tutkimuksemme mukaan pienten lasten huumori kehittyy esimerkiksi päiväkodin lapsiryhmässä. Joku innostaa muita joko sanattomasti tai sanallisesti. Voi olla, että kukaan ei siihen vastaa, mutta lapsi viihdyttää itseään (esimerkiksi hakkaa pöytää ja nauraa). Toinen lapsi voi yhtyä siihen ja sitten hassutellaan yhdessä. Nämä tilanteet ovat sellaisia, että aikuinen ei niihin yleensä reagoi vaan lapset hassuttelevat keskenään. Aivan erityinen kyky lapsilla on heittäytyä hyperhauskuuteen. He liioittelevat, yllyttävät toisiaan ja toistavat jotain hassua. Usein aikuisen on vaikeaa päästä lasten tasolle, heidän huumorinsa voi olla keskinäistä "sisäpiiri"huumoria. Karnevalismi tarkoittaa, että ylitetään jotain sovittuja rajoja ja kontrolli katoaa. Näihin aikuinen yleensä puuttuu ja hillitsee ja lopettaa lasten hauskanpidon. (Stenius, Karlsson & Sivenius, 2021. Young Children's Humour in Play and Moments of Everyday Life in ECEC Centres.) 

Suora linkki julkaistuun tutkimukseen englanniksi: https://doi.org/10.1080/00313831.2020.1869084 

Artikkelista lyhyt suomenkielinen esittely: https://lapsinakokulma.wordpress.com/2021/01/27/lasten-kanssa-syntyy-hyperhauskaa/