Onkijaa sanotaan kärsivälliseksi, mutta onko hänellä varaa muuhun?

17.06.2022

Odottamista on montaa lajia. On myönteisesti jännittävää, on aikaan sidottua ja epätietoisuuteen perustuvaa odottamista. 

Jännittävä odottaminen. Kouluikäisinä pyöräilimme Tampereen puolelta Nokialle isommille vesille onkimaan. Näsijärvellä oli pieniä kallioita, joilla istuimme ja heittelimme kohoa veteen. Ehkä joskus saimme jonkun kalan, mutta kalan saaminen ei ollut pääasia vaan kaikki se touhu ja toiminta, mitä siihen liittyi. Koho vedessä. Katse siinä, odotus ja toive, että sitä kala näykkäisisi. Hiljaisuus, odotus. Hyttysten huitominen, kuiskimalla puhuminen. Ja joskus koho hävisi näkyvistä, ja oikea-aikainen vavan ylös nykäisy saattoi painaa, koska siellä rimpuili kala. Kalat saatettiin viedä Pörri-kissalle. Onkijalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin valita hyvät välineet ja löytää kalaisa paikka. Sitten odotellaan kärsivällisesti. Mitä muuta voi tehdä? Ei mitään. Olisiko lottoaminen, arvontaan osallistuminen tai jonkin uuden kokeileminen samaa lajia? Teet parhaasi ja odotat, onnistuuko.

Aikarajaodotus. Joskus odottamiselle on annettu aikaraja: synnytyksen laskettu aika, passin saa noutaa tiettynä päivänä, pääsykoetulosten julkistaminen, kouluun hyväksytyksi tuleminen tai veronpalautusten odottaminen. Jokin ilmoitetaan tulevan johonkin mennessä, jolloin ilmoitettuun aikaan asti voi olla ajattelematta asiaa. Jännityksen hetket koetaan h-hetken lähestyessä. Syntyykö lapsi nyt vai viikon päästä, pääsenköhän opiskelemaan, kohta saan sen tietää. Pian 5-vuotias kertoi äsken minulle, että syntymäpäivään on enää kaksi yötä. "Mää saan oman kellon!" hän kertoi innosta hypellen. Enää kaksi yötä ja varmasti hän saa kellon. 

Epätietoisuusodottaminen. Se, kenellä on valtaa, voi odotuttaa toisia. Vanhempi voi sanoa: odota, saat pyörän, kun on varaa. Opettaja ei ehdi tarkastaa tenttejä ja opiskelija odottaa päivästä toiseen, milloin tulokset tulevat. Postikaan ei enää nykyisin takaa mitään. Edes viikkolehdet eivät tule ajallaan puhumattakaan postikortista, jonka lähetti kuukausi sitten. Mitä, ei ole tullut vieläkään? Tätä odottamisen lajia voivat olla isot asiat kuten elämänkumppanin tai lapsen odottaminen - tai merenrantatontin vapautumisen odottaminen. Kukaan ei ole luvannut mitään, mutta jos...? Odottajalla voi olla paljon pelissä.

Epätietoisuusodottaminen voi vangita mielen. Voidaan luvata asioita kuukausitarkkuudella, esim. "kolmen kuukauden sisällä pyrimme vastaamaan." On siis päivästä kolmeen kuukauteen mahdollista saada vastaus. Mitä jos ne ehtivätkin aiemmin käsitellä asiani? Tätä odotuslajia on väitöskirjan tekeminen. Kukaan ei lupaa mitään varmaa. Tutkimukseen osallistujien suostumuksia odotellaan, tutkimukseen osallistuvien vastauksia odotellaan. Kirjoitusprosessissa odotellaan kanssakirjoittajien vastauksia moneen kertaan edestakaisin. Kun julkaisuun pyrkivälle artikkelille on päätetty lehti, teksti lähetetään. Alkaa monivaiheinen odotus, jossa väläytellään mahdollisuuksia, päivämääriä ja annetaan lupauksiakin, mutta ne eivät juuri ollenkaan pidä paikkaansa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käyn katsomassa sähköposteja päivittäin aina toivorikkaana, että jokin asia olisi nytkähtänyt eteenpäin.

Minulla nousi yllättäen verenpaine. Muutama ihminen ehdotti minulle, että syynä voisi olla stressi ja syyksi esimerkiksi sitä, että teen väitöskirjaa. Väitöskirjan tekeminen ei ole stressaavaa vaan enimmäkseen hauskaa. Odottaminen ja muiden ihmisten oikaisut ja korjausehdotukset ovat lähinnä turhauttavia ja ärsyttäviä, joskin monta kertaa ihan viisaita. Verenpainekin laski, kun selvisi syyksi kilpirauhaslääkkeen liian suuri annos.

Tätä kirjoittaessani huomaan, että voisin vaihtaa asennoitumistani. Voisin alkaa pitää tätä touhua jännittävänä. Onkijasta kertova mietelause voisi kuulua: Väitöskirjan tekijää sanotaan kärsivälliseksi, mutta onko hänellä varaa muuhun? Olen kokeillut: olen ärsyyntynyt ja syyttänyt odotuttajia ja järjestelmiä, mutta sillä ei ole ollut mitään vaikutusta. Tämähän voisi olla parhaimmillaan mukavaa ja jännittävää. 

Koho on heitetty, taidan ottaa nokoset ja laittaa siiman varpaaseen. Hyvää kesää!