Mikä sinua naurattaa?

30.09.2018

Joensuun yliopistolla järjestettiin tutkijoiden yö 28.9.2018, jonka tarkoituksena oli esitellä kansalaisille, mitä kaikkea voidaan yliopistossa tutkia. Oma ryhmäni lapsinäkökulmaiset tutkijat olivat omana ryhmänään ja tutkimusaiheita olivat esimerkiksi kotoutumis-hanke, koululaisten kulttuurinvaihtoa sadutuksen keinoin, miten tutkitaan lasten kanssa ja pienten lasten huumoritutkimus. Tästä näet kaikki ohjelmat: https://www.uef.fi/fi/web/tiedetapahtuma/ohjelma-joensuussa 

 

Minun piti hahmottaa yleisölle, että tutkin huumoria. Muistin, että ihmiset nauravat toisilleen, kun kokeilevat hattuja. Yksi tutkija ehdotti, että seinälle voisi kirjoittaa, mikä naurattaa. Ystäväni sanoi, että pierutyyny on varma hauskuttaja. Näistä kokosin huumoripajan. Huumoripajassa oli peruukkeja, erilaisia hattuja, vanhoja silmälaseja, silmänaamioita, tekoviiksejä ja puhekuplia. Kokeilimme tätä etukäteen oman opiskelijaryhmäni kanssa. He tekivät myös rekvisiittaa, joka oli käytössä huumoripajassa. Tarkoitus olisi, että ihmiset voivat kuvata toisiaan hassuina persoonina. Kysyin luvan kuvan ottamiseen ja tänne nettisivuille kuvan viemiseen. Kaikki antoivat.

Halusin havainnoida, miten huumori syntyy ihmisten välillä, vaikka tämä ei olisi mikään varsinainen tutkimustilanne. 

Se oli hauskaa. Jos yksi vanhempi oli yhden lapsen kanssa, oli vaikeampaa päästä alkuun. Luulen, että ujot lapset eivät ryhdy nopeasti tällaiseen puuhaan. Pitäisi vähän aikaa lämmitellä turvallisessa ympäristössä. Oli muutamia perheitä, jotka viihtyivät todella kauan naamiointimaailmassa. Eräs isä puettiin moneen kertaan eri näköiseksi ja kuvia otettiin. Eräs äiti kahden tyttärensä kanssa otti selfieitä puolisen tuntia. Naurua riitti.

Pierutyyny oli todella suosittu. Kolme poikaa keksi erilaisia tapoja, miten istumisen jälkeen tuolille olisi ilmestynyt kakka. Yksi poika meni monta kertaa tyynyn päälle ja lopulta sanoi autuas ilme kasvoillaan: "Voi, kyllä helpotti." Yksi kouluikäinen poika keksi pienen näytelmän, kuinka papukaijalle kävi, siitä alla video. Kolme tyttöä innostuivat, että tuoli oli valtaistuin.  Kun vanhempi antoi lapselle aikaa hassutella, syntyi jopa pieni näytelmä. Sain luvan näiden kahden videon julkaisemiseen:

 

Mitä sain tietää? 

Päiväkodissa voisi olisi paikka, missä voi hassutella. Kun paikka on rajattu, ei hassuttelusta olisi haittaa arkitoiminnalle. Siellä voisi olla samoja esineitä kuin tässä kokeilupajassa. Lisäksi esimerkiksi peili oli aika hauska juttu, kun sen laittaa puoleen väliin kasvoja ja tekee hassun ilmeen. Siitä on mallikuva kuvagalleriassa. Lisäksi voisi olla tietokone, jossa olisi jokin ohjelma, jossa voi tehdä hassutteluvideoita tai käsitellä kuvia. Ja mitä vielä? Lapset voisivat keksiä yhdessä lisää juttuja. Vanhemmat voisivat tulla sinne, jonakin päivänä mukana voisi olla isovanhempi tai päiväkodin johtaja. 

Mitä tästä olisi hyötyä? 

Nauru lisää kehossa endorfiinia, hyvänolon ainetta. Nauru on sosiaalista liimaa, se yhdistää sekä lapsia toisiinsa että lapsia ja aikuisia. Aikuisestakin voisi tulla esiin aivan uusia puolia. On tärkeää, että lapsi kokee tuottavansa iloa kasvattajalle. Entä juuri se lapsi, joka tulee negatiivisessa valossa esiin, hän voisikin tulla esiin myönteisenä ja hauskana? Ankeana päivänä voisi hassutella. Kannattaisiko kokeilla?