Ei paljon naurata

25.04.2020

Kerran menin huumoritutkijan roolissani päiväkotiin videokameroideni kanssa, kun päiväkodin johtaja tuli minua vastaan käytävällä. Voin vain kuvitella, mitä hänen mielessään pyöri, kun hän sanoi: "Nyt on huumori kaukana". Päiväkodista oli sinä päivänä pois 5 kasvattajaa. Luikin äkkiä pois. Sillä mikä onkaan ärsyttävämpää, jos joku laskee leikkiä silloin, kun ei naurata. Olisi kuitenkin ollut kiinnostavaa kuvata sitä päivää, olisiko lasten keskuudessa ollut kuitenkin ihan normipäivä? 

Koronavirukseen liittyvät lieveilmiöt ovat maailmassa saaneet aikaan myös huumoria. Alussa oli monenlaista vitsiä siitä, kun ihmiset ostivat vessapaperia kotiinsa. Eräs some-ystäväni oli tehnyt hauskan tik-tok-videon siitä, miten pelokkaasti voi viedä roskat roskikseen. Eräs juttu oli, että nainen aivasti ja siihen hetkeen oli yhdistetty kissa, joka lähti kynnet rapisten pakoon. Koomikot ovat imitoineet päättäjiä ja presidenttejä ja näitä videoita on lähetelty somen kautta. Näyttelijä Antti Holma vitsaili siitä, miten äiti-oletettu toimii videoyhteyksien kanssa. Näitä ja lukemattomia muita hauskuuksia on kiertänyt ihmiseltä toiselle. Niitä katsellessa on kyllä naurattanut. Eilen tuli ohjelmakin stand-up -koomikoista ja heiltä kysyttiin, voiko koronalle nauraa. Kaikesta voi kuulemma heittää vitsiä. Huumori onkin eräs voimavara ihmiselle selvitä vaikeista tilanteista.

Itse opetin lähihoitajille kurssia lasten ja nuorten mielenterveystaidoista Teamsin kautta ja opiskelijat saivat kotitehtäväksi "Tee naurua". Ajatuksena oli, että on hyvä harjoitella erilaisia toisen ja itsen naurattamisen keinoja, joilla saa fysiologisen tilansa rentoutumaan. Moni oli kokeillut sitä, että laitetaan kynä poikittain suuhun ja sanotaan vaikeita sanoja, oli tehty hassuja adjektiivitarinoita ja joku oli käyttänyt hassuttelukortteja. Kun sitten purettiin tehtävää, aika moni sanoi, että oli kuvitellut syntyvän naurua, mutta ei syntynytkään. Ei ollutkaan helppoa "tehdä naurua". Moni oli onnistunut tekemään naurua. Yksi opiskelija oli pyytänyt alakouluikäisiä poikia sanomaan vuorollaan sanan (sai olla mikä tahansa sana mutta ei kirosana), josta sitten tuli tarina. Opiskelija oli nauhoittanut sen hetken, kun tarina luettiin. Pojat olivat revitelleet, juttu oli ihan hulvaton ja täynnä  mieletöntä irrottelua ja käkätystä. Tuli mieleen, että kyllä lapset osaavat! Itsekin nauroin ihan pakostakin pelkästään heidän naurulleen. 

Milloin huumori on kaukana? Huumori on kaukana, kun on alhaisessa mielentilassa: väsyneenä, pelokkaana, huolestuneena, kiireisenä ja stressaantuneena vaatimusten alla. Silloin ihminen tekee helpommin virheitä, näkee asiat negatiivisemmin ja temperamenttinsa mukaan reagoi joko mököttämällä tai  ärhentelemällä muille. Eräässä työpaikassa oli erittäin kiireistä ja stressaavaa, ja kokouksessa oli pientä nokkapokkaa työntekijöiden välillä. Viisas esimiehemme sanoi silloin: toukokuussa ei kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä työkavereista, koska kaikki ovat väsyneitä eivätkä parhaimmillaan. Tämän neuvon olen muistanut. Tätä voisi myös soveltaa korona-aikana kaikkiin vaikeita päätöksiä tekeviin ihmisiin. Ehkä vasta sitten, kun pääsee jollakin tavalla tilanteen herraksi, voi jo nauraa.