Tutkijan vuosi: Edessäni on tyhjä sivu

18.01.2019

Minulta on kysytty, miten tämä väitöskirjan tutkimushomma oikein menee. Tässä on lyhyt selostus siitä. 

Tutkimus etenee siten, että ensin tehdään tutkimussuunnitelma, jonka perusteella yliopisto päättää, saako henkilö jatko-opintoihin oikeuden. Edellinen tutkimus (gradu, eli maisterin lopputyö) pitää olla suoritettu tietyin arvosanoin, että voi tätä edes anoa. Runsas vuosi sitten tein kaksi kuukautta suunnitelmaa. Siitä tuli monisivuinen ja perusteellinen. Jälkeenpäin huomasin, miten tärkeää oli tehdä se perusteellisesti. Käytin koko vuoden ajan sen sisältöä esitellessäni tutkimukseni perusteita erilaisille yleisöille. 

Viime vuoden aikana hankin tutkimusmateriaalia. Hankin tutkimuslupia, mikä oli valtava prosessi. Myös päiväkodin henkilökunta pyysi perheitä ja lapsilta lupia etnografiseen tutkimukseen. Videoin, istuin seurailemassa lasten arkea, päiväkodin väki keräsi lasten juttuja, opiskelijat keräsivät lasten juttuja ja tein pari kyselyä. 

Sen lisäksi kävin muutamassa kasvatusalan seminaarissa esittelemässä omia tutkimusajatuksiani ja kuuntelemassa muiden tutkimuksia. Opiskelin muutaman opintoviikon tutkimusfilosofiaa, tutkimuksen kirjoittamista ja tutkimusetiikkaa. Olin tutkijoiden ryhmässä, jossa vuorollaan esiteltiin omia tutkimuksia. Kaikki nämä etäopintoina. 

Nyt on aika koota viime vuoden satoa yhteen. 

Alussa ajattelin, että tekisin ns. monografian eli yhden väitöskirjan, joka etenee vaihe vaiheelta ja lopulta on yksi iso kooste. Kuitenkin tänä päivänä tutkimusta tehdään niin, että halutaan jakaa tutkimuksen tuloksia jo aikaisemmin ja jakaa niitä mahdollisimman laajalle. Väitöskirja voi koostua neljästä osasta, eli kirjoitetaan artikkeleita erilaisiin lehtiin ja julkaisuihin. Tähän minäkin sitten olen päätynyt. Ensimmäinen artikkeli on nyt syntymässä. 

Eilen kävimme kahden ohjaajani kanssa skype-keskustelua, jossa kaavailimme ensimmäisen artikkelini sisältöä. Tapana on, että artikkelissa on mukana myös muita, kokeneita tieteen tekijöitä, mutta päätehtävä on minulla. Aika näyttää, mihin tämä tutkimukseni lähetetään ja millä kielellä. Suomi on vahvin, mutta nykyään ei ole mikään ongelma englannistaa tekstiä. Oma juttunsa on sitten se, meneekö artikkeli koneiston läpi, julkaistaanko sitä ja koska. Olen optimisti siinäkin asiassa. Onhan tässä loppuelämä aikaa. 

Puhutaan tyhjän paperin kammosta. Minulla ei sellaista ole. Olen innostunut. Seuraavaksi ryhdyn lukemaan samasta aiheesta tehtyjä tutkimuksia, analysoin ja vertaan omia löytöjäni ja löydän jotakin merkittävää, uutta. Olen laittanut itselleni takarajan huhtikuuhun. Silloin artikkeli on valmis. Toivotan onnea ja intoa itselleni. Kun artikkeli on julkaistu, olen valmis julkaisemaan ne tulokset myös täällä Haha-sivustolla. Ja tutkimus jatkuu taas, uudesta näkökulmasta.