Uraa leventämässä

19.01.2020

Olin Kasvatustieteen päivillä marraskuussa 2019 esittelemässä omaa tutkimustani, jonka olen kirjoittanut yhdessä Liisa Karlssonin ja Ari Siveniuksen kanssa. Kuulijoita oli vähän: vain toinen esittäjäpari, ryhmän vetäjä ja yksi kuulija. Esittelin ihan innokkaasti silti. Selitin itselleni vähäisen kuulijamäärän, että se oli pääpuhujan jälkeinen ensimmäinen työpaja monesta monesta valinnasta eikä vähäinen kuulijamäärä kerro mistään erityisesti. Sain pari hyvää kommenttia kuten: "Ota huomioon, että huumorilla on myös negatiivisia vaikutuksia" ja "Mitenkähän paljon lapsen temperamentti  vaikuttaa esimerkiksi ruokapöytätilanteessa, ettei lapsi uskalla osallistua hassutteluun, vaikkapa hiljainen lapsi". Nämä olivat hyviä huomioita.

Kasvatustieteen päivien jälkeen tuli mahdollisuus jättää omasta työstään tiivistelmäesitys (jota sanotaan abstraktiksi) ensi kesänä ilmestyvään kirjaan. Kirjoitimme joulukuun alussa pikapikaa tiivistelmän ja 15.1.20 saimme tiedon, että kirjaan valittiin 17 kirjoitusta, joista 12 pääsee kirjaan. Meidän juttu on siis ehdolla. Kirjoituksen viimeinen jättöpäivä on 1.3.20 Aikaa on siis 46 päivää. 

 Minulla on helmikuussa aikaa, mutta otetaan huomioon se, että ensimmäisen artikkelini kirjoittamiseen meni aikaa puoli vuotta. Omat ohjaajani tuovat koko ajan ideoita ja oivalluksia aineistosta ja miten hyödynnämme sitä kirjoituksessa. 

Olen huomaavinani, että yhden artikkelin kirjoittaminen on tehnyt jo selväksi monta asiaa. Enää ei tunnu niin kamalalta alkaa tutkia kirjoitusohjeita, jota on monta sivua. Prosessi on tullut jotenkin selväksi. Lisäksi voin hyödyntää aikaisemman artikkelin tuloksia ja jo hankittuja tietolähteitä. Jossain sanotaan, että uuden asian oppiminen on kuin laskisi pulkalla puhtaaseen lumeen ja seuraavalla kerralla vain menee samaa uraa. KYLLÄ. Kerran koettu helpottaa ja nyt sentään saan kirjoittaa kaiken selvällä suomen kielellä. Nyt levennän uraani. 

On mahdollista, että juttua ei julkaista. Silti tämä on sitä, mitä haluan tehdä.